Elämäni kirjaa käsissäni
katselen
selailen
pitäisi jotain saada noille
puhtaanvalkoisille sivuille
sanoja
muistoja
mutta jään vain sivua tuijottaan
kunnes on aika aukeamaa vaihtaa
En mitään järkevää saa aikaan
olen vain
hengitän
mitään muuta en voi sanoa tekeväni
ja kun selaan taaksepäin
noita sivuja
en löydä sanoja
ainoastaan tahroja kyyneleistä
palaneita kulmia kivusta
yhtä viivojen sekamelskaa siitä jostain
joka pitää otteessaan
kun tahtoisin elää
ja kirjoittaa elämäni sivuille
jotain jota myöhemmin
voisin ylpeänä selata
otan kynän käteeni
ei teksti synny tuijottamalla
ei odottamalla sen ilmestyvän
itse se pitää kirjoittaa
saan paperille yhden kirjaimen
sitten taas vajoan
mutta tuo kirjain
lienee muistoistani kaikista toivoa antavin
Se kertoo
että vielä
joskus
jossain
enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti