Minulla on ihana Isä
Hän rakastaa meitä
palapelejä
Hän tuntee jokaisen palasen
kokonaisuuden kuvan
pikkiriikkisimmänkin viivan
Mut' ei palapeli voi itseään koota
se ei tunne palojaan
ennen kuin jokin
osuu oikealle kohdalle
täyttää sisäistä tyhjyyttä
Isä meidät kokoaa
tekee kokonaisiksi
vaikka olemme rikki
- mutta silti
täydellisiä
koska miten täydellisen luoma
täydellisen kokoama
voisi olla rumaa
Jokainen meistä
palapeli.
Kuka sinut kokoaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti