torstai 23. elokuuta 2012

Fil 4:6-7


Yö laskeutuu
huntunsa levittää
     hetken pelkään
   sen kuolemanväristä suudelmaa.
Koitan saada otteen toisesta elävästä
     etsin toista valvojaa
  ja huomaan:

"Älä huolta kanna lapseni
   myönnä vain väsymys
          keskustele kanssani
    puhu minulle
    kerro mitä toivot, pelkäät
unohtamatta kuitenkaan
   kaikki on lahja minulta
                paras mahdollinen
                ja lopulta
   kuitenkin onnellinen loppu."

Valkeuden peitto ylläni
        lämmittää minua
   rauhan sanat mielessäni
        tuutulauluni ovat
  Herran enkeli vierelläni
        suojaamassa pahalta
  uusi päivä edessäni
        Jumalan armosta
  Ja jonakin päivänä
            taivas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti